Budaspest on aina ollut takaraivossa, muttei koskaan aiemmin sattunut matkan kohteeksi. Marraskuun alku oli hiukan viileä, + 5-13 C, mutta kaupunki oli juuri niin upeaa kuin toivoinkin. Kolme vuotta sitten Petri Tuomi-Nikula oli suurlähettiläänä Roomassa ja nyt pesti oli käynyt Budapestiin. Saimme vaimon kanssa kutsun Petriltä ja asunnoksi oli varattu lähetystön vierailijaresidenssi. Samassa talossa toimii myös Finnagora, eli Suomen instituutti. Instituutin johdossa on toinen tuttavuus Cita Högnabba-Lumikero. Cita ja puolisonsa Kari perheineen oli yhteenä päivänä seurana kaupunkikierroksella ja pulla maistui…. Neljässä päivässä menimme vauhdilla ympäri Budapestia ja näimme aikalailla keskeisimmät nähtävyydet, mutta olisi mukava palata joskus kesäisemmällä kelillä uudestaan. Viimeisenä päivänä sattui vielä hauska yllätys kun olimme Piritan kanssa kahvilla legndaarisessa Gerbbeaud`issa. Piritan pyynnöstä kurkistin ikkunasta katsoakseni onko sade hellittänyt, ja kuinkas ollakaan, katseeni osui tuttuun hahmoon. Hande Nurmio puolisonsa Liisan kanssa olivat kävelyllä kuin budapestiläiset konsanaan. Ryntäsin ovesta ulos ja pyysin herrasväen liittymään seuraan. Se olikin ensi kerta kun matkoilla törmätään tuttuihin vahingossa. Toivottavasti vielä joskus päästään pasteeraamaan vaimon kanssa Tonavan rantabulevardeja.
Antti J. Kallio 